Heissulivei!

Ranskassa elämä kulkee raiteillaan. Aurinko paistaa joka päivän hitusen pidempään ja elämän voi sanoa hymyilevän kaikin puolin. Vaikka sää sisältä katsottuna näyttääkin varsin usein todella lämpimältä, olen kuitenkin ollut kiitollinen, kun äiti ennen lähtöä sanoi tyttärelleen: ”Kyllä siellä sitä talvitakkia vielä tarvitaan”.

Viime viikonlopun huippuhetkiä oli, kun löysin lähimmästä FranPrixistä Volkonbrot leipää, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon suomalaista herkullista Real-leipää. Lisäksi lähin leipomo leipoo Viking-leipää, joka perinteiseen ranskan pullaan verrattuna on taivaallisen herkullista.

Ranska on tunnetusti herkullisen ruoan ystävien Mekka. Pohjois-Ranskalle ominaisia herkkuja ovat simpukat ja ranskalaiset perunat, omeletit, crêpit sekä le tarte flâmbe. Kuten arvata saattaa, punaviinipullon hinta marketissa on suomalaiseen hintatasoon verrattuna erittäin alhainen ja jo varsin hyvälaatuisen arki-illan punaviinin saattaa saada 3-4 eurolla.

Olemme ruotsalaisen ystäväni kanssa huomanneet matkustellessamme Skandinavian kansalaisia yhdistävän tarpeen syödä riittävästi ja usein. Erityisesti ranskalaiseen makuun tottuneelle skandinaavien aamupala on aiheuttanut hihitystä ja hämmästelyä. Eräänkin kerran olemme kuunnelleet toteamuksia: ”Miten ihmeessä kahteen naisihmiseen voi mahtua aamulla noin paljon ravintoa?” kun naapurit litkivät automaattikahvia ja katsovat, kun pohjoisen ulottuvuuden emännät latovat jukurttia, leipää, hedelmiä ja vihanneksia tarjottimelle. Vaikka kotona laitan edelleen tuttuun tapaan perinteisesti juustoa ja vihanneksia leivän päälle, on tämä herkku kyllä sunnuntai käytössä osoittanut oivaksi tuotteeksi. Velipojalle tuttu tuote Belgian ajoilta, n´est pas?

Matkustelu on jatkunut vilkkaana. Muutama viikko sitten vierailimme Berliinissä. Berliini osoittautui äärimmäisen mielenkiintoiseksi matkustuskohteeksi. Kaupunki itsessään ei ole varsin viehättävä, mutta kulttuuri ja historia ovat luonnollisesti sitäkin kiinnostavampia. Lauantaina osallistuimme kaupunkikierrokselle oppaan kanssa ja sunnuntaina kävimme museoissa ja kävimme Itä-Berliinin TV-tornissa. Sunnuntaina vierailimme myös vaikuttavalla Holocaust Dencmal muistomerkillä sekä sen alle rakennetussa museossa.

TV-tornin juurelta

Itä-Berliinin kuuluisa liikennevalomies

Viime viikonloppuna tutustuin Disneylandiin tutussa suomalaisseurassa, kun näin pitkästä aikaa Pariisin vaihtaria. Kaksi prinsessaa ihasteli Disney-rakennuksia ja viiletti vuoristoradoissa. Valitettavasti muutama vähän pienempikin prinsessa oli päättänyt lähteä viettämään Disney-päivää, ja jonotusaika laitteisiin oli parhaimmillaan 90 minuuttia. Ah, mikä ihana väen tungos!

Pääsiäisviikonloppuna bussilastillinen opiskelijoita tutustui Normandiaan. Vierailimme upealla rannikolla Le Mt. St. Michelissä, joka on yksi Ranskan suosituimmista turistikohteista, sekä näimme merenrannan kallioita.

Le Mt.St.Michel

Huhtikuun lopussa ahkerointi luennoilla taukoaa kahdeksi viikoksi, jolloin ajatuksena on lähteä vaihtariporukalla Välimerelle nauttimaan –jo melkein- kesäisestä säästä.

10 viikkoa vaihto-opiskelua on ollut käsittämätön kokemus. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähteminen on varmasti ollut elämäni yksi parhaimmista päätöksistä. Aina välillä sitä pysähtyy pohtimaan, että ihan tosissaniko minä pohdin, että kannattaako vaihtoon lähteä?

Vastaus näin jälkikäteen tarkasteltuna on yksinkertainen,

BAH OUI!

Ihanaa pääsiäismaanantaita kaikille! Joyeux fête de Pâques!

Salut!

Eilen satoi lunta. Seuraavana aamuna herättiin ranskalaiseen todellisuuteen. Todella, kun Ranskassa sataa lunta, se tarkoittaa että elämä pysähtyy. Nopea vilkaisu sähköpostiin kertoi myös, että turha on lähteä tarpomaan yliopistolle, sillä kaikki luennot on tämän päivän osalta peruttu. Tämä johtui siitä, että julkinen liikenne oli lähes täysin pysähtynyt, joka johtaa jälleen siihen, ettei väki ei kyennyt tarpomaan hangen läpi opinahjoilleen.

Päivä osoittautui suomalaisittain erittäin kauniiksi auringonpaisteiseksi tavalliseksi tiistaiksi, mutta ihmiset taisivat olla enemmän kuin tyytyväisiä ylimääräisestä vapaapäivästä viikon keskellä. Minä nautiskelin upeasta säästä kävelyllä vanhassa kaupungissa ja lueskelemalla ranskan kurssin vaatimuksiin kuuluvaa kirjaa.

Huomenna taas luennolle ja koreografiapajaan.

Koska aikatauluni täällä Ranskassa mahdollistaa kävelyvauhdin hidastamisen, spontaanin uteliaisuuden ja ennen kaikkea matkustelun, olen päässyt vierailemaan lähes joka viikonloppu uudessa ympäristössä.

Luxembourg

Viime viikonloppuna tutustuin Länsi-Euroopan sydämessä olevaan Luxembourgiin yhdessä Natalian kanssa.

Turistit Luxembourgissa Pont Adolphella.

Tustuimme kaupunkiin kävellen kauniilla kujilla upeassa auringonpaisteessa. Tässä muutamia kuvia kaupungista.

Luxembourg on yksi Euroopan pienimmistä valtiosta. Valtion puolen miljoonan ihmisen väestö on todella monikulttuurinen ja esimerkiksi kouluissa lapset opiskelevat kolmea äidinkieltä. Luxembourgin omaa kieltä, saksaa sekä ranskaa. Lisäksi kansainvälinen meininki vaatii myös vahvaa englannin kielen osaamista.

Tutustuimme Luxembourgin historiaan Natalian kanssa opiskelijoille ilmaisessa museossa, jossa valotettiin Luxembourgin historiaa sekä nykypäivää. Tärkeänä tietona muun muassa, että maan jalkapallohistoriassa maajoukkue on voittanut historialliset kaksi kertaa. Päänahoista yksi, yllätys yllätys, on saatu kotimaisilta huuhkajilta. Museosta löytyi rutistunut pallo, jota on säilytetty museossa historiallisen voiton kunniaksi.

Luxembourgin pääkaupunki on kuuluisa suurista korkeuseroistaan ja saimmekin loistavaa kuntoilua kiipeillessämme portaita ylös alas.

Starsbourg 

Vierailin myös muutama viikko sitten Ranskan itärajalla Strasbourgissa, jossa on myös useita tärkeitä Euroopan Unionin hallintorakennuksia, mutta mikä tärkeintä, aivan ihana sympaattinen Itä-Ranskalainen tunnelma ja suloisia rakennuksia.

Vierailimme muun muassa La Petit France alueella, jossa näimme useita hurmaavia kortteleita kanaalien varrella.

Vierailimme myös Strasbourgin Notre-Dame katedraalissa, joka on Ranskan katedraaleista toiseksi korkein. Kellotorni yltää aina 100 metriin.

Kävimme myös tarkastamassa Unioni-rakennukset, mutta ne olivat perinteisiä toimistorakennuksia. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Tärkeämpää olisi päästä vierailemaan rakennuksien sisällä ja tutustua toimintaan.

Tältä se pytinki nyt sitten näytti.

Colmar

Sunnuntaina jatkoimme matkaa Strasbourgista Colmariin, joka osoittautui hyvin pieneksi kyläksi. Hurmaavan petit Venice- kierroksen jälkeen päädyimme lämmittelemään lelumuseoon, josta löytyikin hauskoja yksityiskohtia.

Lelumuseosta löytyi muun muassa barbie-nukeille sommiteltu Ranskan vallankumouksen aikaisen vaatetuksen kokoelma. Kuvassa Marié Antoinétte ja barbeja sekä Kenejä vallankumousvaatetuksessa.

Näin ihanalta näytti pikku Venetsiassa. Suosittelen vierailemaan!

Matkailu avartaa ja siksipä teen sitä mahdollisimman paljon!

Matkasuunnitelma:

15.-18.3. Berliini

23.3. Disneyland

30.-31.3 Mont Sant Michel, Honfleur ja Etretat

6.-7.4. Pariisi 

Salut et à la prochaine fois!

Heippa,

Lillessä paistaa aurinko. +10 asteen lämpö houkutteli meidät syömään kampuksen piha-alueelle lounasta luennon jälkeen. Kevät etenee vauhdilla, ja vaikka väki varoittelee kovasti, että takapakkia tullaan ottamaan, rohkenin jo vaihtaa talvitakin kevättakkiin.

Vaihtoaika kuluu pelottavan nopeasti. Tuntuu kuin olisin vasta tullut Ranskaan ja aikaa on yht´äkkiä kulunut jo 6 viikkoa. 10 viikkoa vielä jäljellä ja aion ottaa ajasta kaiken ilon irti.

Aloitin varsinaiset opintoni vasta tällä viikolla, eikä opintokokonaisuutta ainakaan tuntimäärällä ole pilattu. Tavoitteenani on suorittaa neljä kurssia Lille2 yliopistossa 3 vuotta taloutta opiskelevien kanssa. Management Accounting, Personal Finance, Culture and Marketing ja Financial Accounting. Itsehän en varsinaisesti lue taloutta, joten ennakko-odotukseni tieto-taidoistani ei olleet kovin korkeat. Ensimmäisten tuntien perusteella uskon kuitenkin selvitytyväni melko helposti kursseista. Osasyynä tähän on varmasti myös se, että kurssit ovat englanninkieliset.

Talouden opintojen lisäksi opintokokonaisuuteen kuuluu myös ranskan kurssi, jonne osallistumme kahtena iltana viikossa, sekä kulttuuria-ja urheilua (Chouette!).

Olen huomannut, että korkeakoulukulttuuri poikkeaa kotimaan tiedekunnan menetelmistä yllättävän paljon. Luennot käsittelevät äärimmäisen kiinnostavia aiheita, mutta täällä luennoitsijat yksinkertaistavat asioita ja tekevät asioista turhan musta-valkoisia.

Selvä ero on myös siinä, minkälainen arvostus opiskelijoita kohtaan on. Täällä luennoitsijat saattavat saapua vartin myöhässä ja todeta sen kuuluvan yliopiston tapoihin. Myös puhetyyli opiskelijoita kohtaan ei ole kohteliain mahdollisin ja ensimmäisellä luennolla hätkähdinkin todella kun luennoitsija aloitti luennon moittimalla yhtä opiskelijaa kaikkien kuullen. Voi olla, että minulla on sattunut hieman huono tuuri, tai kielellisien kulttuurierojen takia en täysin ymmärrä kaikkia tarkoitusperiä, mutta ensivaikutelma ei ole erityisen lämminhenkinen.

On huikeaa huomata, miten nopeasti sitä tutustuu uusiin ihmisiin kun lähtee pois perintestä elinympäristöstään. Tuttavapiirini on saanut lisäystä muun muassa Puolasta, Ruotsista, Kiinasta, Kanadasta, Brasiliasta, Perusta, Marokosta, Italiasta, Espanjasta,Kreikasta, Vietnamista, Romaniasta, Meksikosta, Saksasta ja varmasti useista muistakin maista, jotka unohdan tässä mainita. On ollut suunnattoman mielenkiintoista keskustella esimerkiksi uskonnollisista perinteistä marokkolaisen muslimin kanssa, Euroopan talouskriisistä espanjalaisten ja kreikkalaisten kanssa ja huomata miten usealla tavalla sitä voikaan toista ihmistä tervehtiä. Ranskalainen poskisuudelma on tyypillisin tervehdysmuoto erityisesti ranskalaisten ystävien kesken, mutta pohjoisesta saapuvien kavereiden kesken tervehdimme meille tutummalla tavalla halaten.

Nyt tanssitunnille ja lenkille! Terveisiä talviseen Suomeen, toivottavasti kevätsää siirtyy myös sinnepäin täältä Länsi-Euroopasta.

ps. Päivittelen Strasbourgista ja Colmarista retkiterveisiä piakkoin!