Opiskeluarkea

Vaihtoaikaa on tasan 14 päivää jäljellä. Voisi sitä varmaan mielekkäämminkin aikaansa viettää, mutta nyt ei auta. Perjantaina odottaa mukava kolmen tentin istuinlihaksiston kestävyyskoe ja sitä varten täytyy jotakin tietoa yrittää ahtaa päähänsä.

Financial Accounting, Marketing Communications, Management Accounting I ja ranskan kurssi on saatu päätökseen. Financial Accounting juuri ja juuri läpäisemällä ja markkinointi koko ryhmän parhain arvosanoin.

Tänään kävin viimeisellä luennolla ja ajattelin, että olisi hauska kertoa, minkälainen tavallinen arkipäivä Lillessä on.

Koulumatkalla kävelen läpi Jean Baptiste-Lepas puistosta 

Matka yliopistolle taittuu yleensä kävellen tai metrolla. Aikaa kuluu puolisen tuntia, joka on loistava peruskuntoiluharjoite.

Yliopistolla

Hämmästyttävästi pieni auringon pilkahdus on päässyt livahtamaan kuvaan. Pääsääntöisesti Pohjois-Ranskan sää vaihtelee puolipilvisestä, tihutukseen ja kaatosateeseen. IHANA KELI!

Yleensä luennot kestävät kaksi tuntia. Ja luentoja on yleensä yksi päivässä, ellei sitten satu satamaan lunta, paikallinen julkinen liikenne ole lakossa tai ole kansallinen vapaapäivä (joita mahtuu vuoteen runsaasti!), jolloin luentoa ei järjestetä.

Yliopistoravintolan jonoa

Ravitseva opiskelijalounas à 3,10€. Tänään oli poikkeuksellisesti  keitettyjä perunoita. Yleensä lisuke on ranskikset ja jälkkäritarjonta on valtava. (Tänään kainosti pelkkä jukurtti)

Personal Finance

Nyt viimeisimmät viikot olen tullut luentojen ja lounaan jälkeen asuntolalle opiskelemaan. Asuntolalla on erillinen sali opiskelua varten. Yleensä huonetta käytetään ilta-aikana erinäisiin illan istujaisiin, mutta viime viikot salissa on istunut tuskastuneita opiskelijoita vielä klo 12 yöllä! Nyt ei juhlita! 

Välillä käydään syömässä ja sitten taas jatkuu...

Insinöörin kestävyyskunto loppui kesken

Perjantain jälkeen on tiedossa hauska viikonloppu kun Emmi ja Jenni tulevat Lilleen Pariisista. Tiedossa on myös useammat läksijäiset.

Pian Suomi kutsuu! Aurinkoa kaikkien viikkoon!

Bonjour!

Blogikirjoittelu on jäänyt viime viikkoinä vähemmälle. Välillä tuntuu tekevän pahaa laskea jäljellä olevia päiviä ja viikkoja Ranskassa, joten on ollut helpompi yrittää vain elellä normaalisti, aivan kuin kesäkuun 5. päivä ei lähestyisi lainkaan. 18 päivää on jäljellä mahtavaa vaihtolukuvuotta, jonka jälkeen elämässä odottavat uudet haasteet. Tässä viime viikkoina on tullut käytyä Barcelonassa, luettua kokeisiin, käyty Marokkolaisella illallisella, tarjottu lohi-RUISvoileipiä kansainvälisellä illallisella, juhlittu syntymäpäiviä, juhlittu ranskan kurssin päättymistä, syöty crêppejä, lenkkeilty (ja linkutettu kipeän polven kanssa), katseltu ihanaa ihanaa vanhaa kaupunkia ja murehdittu sekä iloittu kotiinpaluuta!

Eilen Lillessä järjestettiin ooppera-ilta. Saimme liput Sevillan parturiin ystäväni kanssa 5 eurolla. Samaan aikaan ooppera-talon ulkopuolella näytettiin samaa näytöstä huikean suurelta screeniltä ja väki kokoontui viltteineen ja tyynyineen seuraamaan erittäin onnistuneella tavalla toteutettua näytöstä. Näytös taltioitiin myös nettiin. Ranskalainen ystäväni osasi kertoa, että paikallisen ooppera-talon johtajan tavoitteena on että kulttuuri löytää tiensä jokaisen asukkaan sydämeen. Erityisesti hän haluaa, että nuoret löytävät jälleen takaisin ooppera-taloon.

Täältä näet, miltä ooppera-talon edustalla näytti, sekä nauttimaan erinomaisesta humoristisesta sovituksesta:
http://liveweb.arte.tv/fr/video/Le_barbier_de_Seville_Opera_de_Lille/

FigarofigaroFIGAROOOOO!!!!

Eilen järjestettiin myös museoiden yö, jolloin olisi ollut vapaa pääsy kaikkiin museoihin myöhään iltaan saakka, mutta valtettavasti oopperasta väsähtänyt joukkio, erityisesti ulkona spektaakkelista nauttineet ja nuupahtaneet, päättivät lähteä kotiin uinumaan.

Tänään jälleen totuus valkenee ja täytyy yrittää motivoitua lukemaan ensi viikon kokeisiin. Niitä järjestetäänkin oikein kolme kappaletta ja kaikki peräjälkeen perjantaina. Hajauttaminen onkin täkäläisen yliopisto-väen mielestä yliarvostettua. Tänään olisi kuitenkin aikomuksena ehtiä vierailemaan Lillen Beux-Arts museossa, joka on jäänyt tarkastamatta (hyi häpeä Saana!)!

Ihanaa sunnuntaita kaikille! La vie est belle!

-Saana

Luulen että tässä tapauksessa kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Mahtavat neljä päivää Mallorcalla, mahtavassa seurassa, meren rannalla... Ei jukranpujut!

Ainoa pikku miinus on, että nyt takapuoli istutetaan asuntolan opiskelusalin penkkiin ja aloitetaan loppurutistus opiskeluiden parissa. Ennen en tuolista nouse, kun on esseet lähetetty eteenpäin!

Aurinkoa teille sinne viikonloppuun!

Oh Le Culture!

Ihana vaihtokevät etenee kohti vaihtokesää. Sunnuntaina Lillessä aurinko ja 22 asteen lämpötila houkuttelivat väen puistoihin pelaamaan, ottamaan aurinkoa ja syömään hattaraa. Puisto raikasi lasten naurua ja ihmiset lököilivät nurmikolla nautiskellen piknik eväitä.

Lillen Beux-Art kevätauringossa (Saanaa laiskotti lenkillä, niin tuli räpsittyä kuvia)

Vaihto-opiskelusta on jäljellä kuusi viikkoa. Viikko sitten saattelin vieraan kotimatkalle Italiaan, kun Pipsa päätti vierailunsa täällä Lillessä. Oli rentouttavaa viettää välillä aikaa suomalaisessa seurassa ja kertailla vaihto-opiskelun kokemuksia yhdessä koulukaverin kanssa. Kiitos vielä Pipsalle kun tulit kylään!

Pipsan kanssa vierailimme yhden yön reissulla Belgiassa Ghentissä, joka ainakin paikallisten väittämien mukaan on maan kaunein kaupunki. Väärin eivät ole varmaan paikallisetkaan veikanneet, sen verran upean kokemuksen vierailu Ghentissä tarjosi. Bruggeen verrattuna Ghent ei ole aivan yhtä suosittu turistikohde (vielä) ja paikan päällä on mahdollisuus aistia edelleen sitä todellista belgialaista kulttuuria. Kaupungin historia ulottuu aina 600 luvulle, jolloin ensimmäiset kirjalliset lähteet kaupungin olemassaolosta on löydetty. Sama henki on säilynyt restauroitujen kirkkojen, siltojen ja aukioiden tunnelmassa. Suosittelen lämpimästi vierailemaan, huikean kaunis kaupunki.

Katutaide on mahdollista toteuttaa onnistuneesti, kun sille annetaan tilaa kaupungissa! Wau mikä graffitikuja!

Kun paikallisessa sairaalassa syntyy vauva, sytytetään tämän aukion lamput palamaan uuden genttiläisen kunniaksi.

Gravensteenin linna ja pelottavat kidutuskammiot, hui!

Saanan persikkamehu!

St. Niklaaskerk

Kyllä näillä eväillä jaksaa taas

Keskusaukio

Mahtava hostelli tarjosi edulliseen hintaan mahtavan Ghent kokemuksen 1600-luvulla rakennetussa talossa. (Kuva on vino, ei talo onneksi.. Ainakaan kovin paljon)

Joku oli ahkeroinut Ghentin suurimmat rakennukset legoista paikallismuseossa

Illalla kävimme syömässä kuuluissassa Amadeus ravintolassa, jossa kuulemma täytyy syödä ribsejä. Ja ribsejähän riitti! Kyllä kahta neitokaista hieman hirvitti tämä määrä lihaa. Tämän jälkeen on maistunut paremmin kala ja kasvisravinto, vaikka herkullista olikin.

Olen ehtinyt varsin rennon opiskelutahdin lomassa rikastuttamaan arki-iltoja Lillen kulttuuritarjonnalla.

21.3. Pääsin yliopiston koreografiapajan kanssa osallistumaan Yuval Pickin Folks teoksen näytökseen Roubaixin tanssikeskuksessa. Pick oli yhdistänyt teoksessaan mielenkiintoisella tavalla israelilaista kansantanssia ja nykytanssin tekniikkaa. Tanssijat hämmästyttivät kyvyllään hengittää yhtäaikaisesti ja ryhmän sisäisellä dynamiikalla. Näytöksen jälkeen koreografi vastaili katsojien kysymyksiin ja tapasimme myös tanssijoita.

Seuraavana päivänä saimme kunnian osallistua ryhmän tanssijoiden tanssitunnille Roubaixin tanssikeskuksen hulppeissa tiloissa. Opin suunnattomasti lisää painovoiman hyödyntämisestä liikkeiden yhdistämisessä, sekä vartalon hengittämisestä. Tärkeänä oppina taskuun voimistelusaleillekin jäi, että liikkeelle pitää antaa tilaa ja mahdollisuus. Liikkeen rajoituksia pitää uskaltaa rikkoa ja pyrkiä jatkuvuuteen, vaikka luonnolliselta tuntuvat liikeradat sitä haastavatkin. Mielenkiintoinen koreografia ja uudenlainen liikekieli ovat mahdollista saavuttaa vain, mikäli pyritään pois perinteisten konventioiden tilasta. Jos tämä meni yli hilseen, niin käytännössä neljä tuntia heittelimme tennispalloa ja pomputtelimme niitä lattiaan, sekä möyrimme mitä kummallisimmissa asennoissa lattialla.

28.3 Tanssikulttuuriputki jatkui Rock the Ballet 2-illalla. Olen Suomessa jo nähnyt ensimmäisen osan ja siihen jo silloin rakastuneena päätin heti mainoksen nähdessäni ostaa lipun Lillen Zenith areenan näytökseen. Lilleläinen yleisö villiintyi täysin tanssimaan tanssijoiden kanssa ja kyyneliä pyyhkien tanssijat kiittivät loppukumarruksissa yleisöä. Mahtava yleisö, hyvä me! 

Lillen yliopistojen yhteinen teatterijuhlaviikko järjestettiin viime viikolla ja päätimme Natalian kanssa viedä ranskan tunnit käytäntöön ja yrittää ymmärtää opiskelijateatterin dialogia. Kaikkeahan en tietenkään ymmärtänyt, mutta nautin suuresti kahdesta mahtavasta teatterikappaleesta, joista erityisesti toinen oli varsin vakuuttavaa työtä näyttelijöiltä. 

Teatteriviikot järjestettiin Fivesissä

Viime viikon torstaina 11.4. koreografiapajamme esitti tuotoksensa tanssiryhmien näytöksessä ja pääsin pitkästä aikaa itse lavalle. Ihana kutkuttava tunne valmistautuessa tuntui tutulta ja vatsassa kutitti. Olemme kevään aikana valmistaneet 30 minuuttia kestävän tanssikokonaisuuden, jossa tavoitteena on ollut kuvata nykypäivän ihmisten erkanemista toisistaan, läheisyyden kaipuuta ja yhteisöllisyyden tarvetta. Mielestäni onnistuimme melko hyvin kuvaamaan näitä teemoja ja olimme varsin ylpeitä aikaansaannoksestamme.  Esityksen jälkeen huomasin, että olin päässyt näytöksen esitteen kanteen kuvan muodossa. Mikä tunnustus, kyllä nyt itsetunto kohoaa! Jos sitä löytäisi kotimaassakin aikaa tanssiharrastukselle?

Karpatt - Le fil oli osa tanssiteoksen musiikkia

Viime viikolla sain myös nauttia ranskalaisen yliopiston kulttuurista kokeiden muodossa. Financial Accounting osoittautui varsin kinkkiseksi tapaukseksi, joten täytyy jo seuraavaa Management Accounting kurssin koetta varten kerrata paremmin edellisen kurssin materiaaleja. Lisäksi taitojani arvioitiin nykytanssin tunnilla ja pilateksessa. Yritäppä siinä sitten tehdä rentoutua ja seistä päälläsi, kun vieressä arvioiva opettaja tuhisee ranskalaiseen tapaan ja raapustaa arvosanoja vihkoonsa.

Koulusta alkoi tällä viikolla kertausloma, joka kestää täällä kaksi viikkoa. Esseitä on palautettavana ja tiedossa on myös ranskan suullisen kokeeseen valmistautumista, kieliopin kertaamista, sekä selattavana kaksi tiiliskiveä taloustietoa. Me päätimme opiskella hieman kauniimmassa ympäristössä ja lähdemme ensi viikolla reissuun kavereiden kanssa Mallorcalle Välimerelle.

Huikeaa, eikö?

Paluu Suomeen häämöttää joka päivä lähempänä, mutta nyt tuntuu siltä, että haluan nauttia joka ikisestä hetkestä ennen kuin NorwegianAir lennättää maitotytön Suomen kesään 5.6. Toivottavasti kevätsää hellii myös siellä päin maailmaa!

Ahkeraa opiskelua puistossa

Je vous aime! à tout! 

Heissulivei!

Ranskassa elämä kulkee raiteillaan. Aurinko paistaa joka päivän hitusen pidempään ja elämän voi sanoa hymyilevän kaikin puolin. Vaikka sää sisältä katsottuna näyttääkin varsin usein todella lämpimältä, olen kuitenkin ollut kiitollinen, kun äiti ennen lähtöä sanoi tyttärelleen: ”Kyllä siellä sitä talvitakkia vielä tarvitaan”.

Viime viikonlopun huippuhetkiä oli, kun löysin lähimmästä FranPrixistä Volkonbrot leipää, joka muistuttaa hämmästyttävän paljon suomalaista herkullista Real-leipää. Lisäksi lähin leipomo leipoo Viking-leipää, joka perinteiseen ranskan pullaan verrattuna on taivaallisen herkullista.

Ranska on tunnetusti herkullisen ruoan ystävien Mekka. Pohjois-Ranskalle ominaisia herkkuja ovat simpukat ja ranskalaiset perunat, omeletit, crêpit sekä le tarte flâmbe. Kuten arvata saattaa, punaviinipullon hinta marketissa on suomalaiseen hintatasoon verrattuna erittäin alhainen ja jo varsin hyvälaatuisen arki-illan punaviinin saattaa saada 3-4 eurolla.

Olemme ruotsalaisen ystäväni kanssa huomanneet matkustellessamme Skandinavian kansalaisia yhdistävän tarpeen syödä riittävästi ja usein. Erityisesti ranskalaiseen makuun tottuneelle skandinaavien aamupala on aiheuttanut hihitystä ja hämmästelyä. Eräänkin kerran olemme kuunnelleet toteamuksia: ”Miten ihmeessä kahteen naisihmiseen voi mahtua aamulla noin paljon ravintoa?” kun naapurit litkivät automaattikahvia ja katsovat, kun pohjoisen ulottuvuuden emännät latovat jukurttia, leipää, hedelmiä ja vihanneksia tarjottimelle. Vaikka kotona laitan edelleen tuttuun tapaan perinteisesti juustoa ja vihanneksia leivän päälle, on tämä herkku kyllä sunnuntai käytössä osoittanut oivaksi tuotteeksi. Velipojalle tuttu tuote Belgian ajoilta, n´est pas?

Matkustelu on jatkunut vilkkaana. Muutama viikko sitten vierailimme Berliinissä. Berliini osoittautui äärimmäisen mielenkiintoiseksi matkustuskohteeksi. Kaupunki itsessään ei ole varsin viehättävä, mutta kulttuuri ja historia ovat luonnollisesti sitäkin kiinnostavampia. Lauantaina osallistuimme kaupunkikierrokselle oppaan kanssa ja sunnuntaina kävimme museoissa ja kävimme Itä-Berliinin TV-tornissa. Sunnuntaina vierailimme myös vaikuttavalla Holocaust Dencmal muistomerkillä sekä sen alle rakennetussa museossa.

TV-tornin juurelta

Itä-Berliinin kuuluisa liikennevalomies

Viime viikonloppuna tutustuin Disneylandiin tutussa suomalaisseurassa, kun näin pitkästä aikaa Pariisin vaihtaria. Kaksi prinsessaa ihasteli Disney-rakennuksia ja viiletti vuoristoradoissa. Valitettavasti muutama vähän pienempikin prinsessa oli päättänyt lähteä viettämään Disney-päivää, ja jonotusaika laitteisiin oli parhaimmillaan 90 minuuttia. Ah, mikä ihana väen tungos!

Pääsiäisviikonloppuna bussilastillinen opiskelijoita tutustui Normandiaan. Vierailimme upealla rannikolla Le Mt. St. Michelissä, joka on yksi Ranskan suosituimmista turistikohteista, sekä näimme merenrannan kallioita.

Le Mt.St.Michel

Huhtikuun lopussa ahkerointi luennoilla taukoaa kahdeksi viikoksi, jolloin ajatuksena on lähteä vaihtariporukalla Välimerelle nauttimaan –jo melkein- kesäisestä säästä.

10 viikkoa vaihto-opiskelua on ollut käsittämätön kokemus. Kaiken kaikkiaan vaihtoon lähteminen on varmasti ollut elämäni yksi parhaimmista päätöksistä. Aina välillä sitä pysähtyy pohtimaan, että ihan tosissaniko minä pohdin, että kannattaako vaihtoon lähteä?

Vastaus näin jälkikäteen tarkasteltuna on yksinkertainen,

BAH OUI!

Ihanaa pääsiäismaanantaita kaikille! Joyeux fête de Pâques!

Salut!

Eilen satoi lunta. Seuraavana aamuna herättiin ranskalaiseen todellisuuteen. Todella, kun Ranskassa sataa lunta, se tarkoittaa että elämä pysähtyy. Nopea vilkaisu sähköpostiin kertoi myös, että turha on lähteä tarpomaan yliopistolle, sillä kaikki luennot on tämän päivän osalta peruttu. Tämä johtui siitä, että julkinen liikenne oli lähes täysin pysähtynyt, joka johtaa jälleen siihen, ettei väki ei kyennyt tarpomaan hangen läpi opinahjoilleen.

Päivä osoittautui suomalaisittain erittäin kauniiksi auringonpaisteiseksi tavalliseksi tiistaiksi, mutta ihmiset taisivat olla enemmän kuin tyytyväisiä ylimääräisestä vapaapäivästä viikon keskellä. Minä nautiskelin upeasta säästä kävelyllä vanhassa kaupungissa ja lueskelemalla ranskan kurssin vaatimuksiin kuuluvaa kirjaa.

Huomenna taas luennolle ja koreografiapajaan.

Koska aikatauluni täällä Ranskassa mahdollistaa kävelyvauhdin hidastamisen, spontaanin uteliaisuuden ja ennen kaikkea matkustelun, olen päässyt vierailemaan lähes joka viikonloppu uudessa ympäristössä.

Luxembourg

Viime viikonloppuna tutustuin Länsi-Euroopan sydämessä olevaan Luxembourgiin yhdessä Natalian kanssa.

Turistit Luxembourgissa Pont Adolphella.

Tustuimme kaupunkiin kävellen kauniilla kujilla upeassa auringonpaisteessa. Tässä muutamia kuvia kaupungista.

Luxembourg on yksi Euroopan pienimmistä valtiosta. Valtion puolen miljoonan ihmisen väestö on todella monikulttuurinen ja esimerkiksi kouluissa lapset opiskelevat kolmea äidinkieltä. Luxembourgin omaa kieltä, saksaa sekä ranskaa. Lisäksi kansainvälinen meininki vaatii myös vahvaa englannin kielen osaamista.

Tutustuimme Luxembourgin historiaan Natalian kanssa opiskelijoille ilmaisessa museossa, jossa valotettiin Luxembourgin historiaa sekä nykypäivää. Tärkeänä tietona muun muassa, että maan jalkapallohistoriassa maajoukkue on voittanut historialliset kaksi kertaa. Päänahoista yksi, yllätys yllätys, on saatu kotimaisilta huuhkajilta. Museosta löytyi rutistunut pallo, jota on säilytetty museossa historiallisen voiton kunniaksi.

Luxembourgin pääkaupunki on kuuluisa suurista korkeuseroistaan ja saimmekin loistavaa kuntoilua kiipeillessämme portaita ylös alas.

Starsbourg 

Vierailin myös muutama viikko sitten Ranskan itärajalla Strasbourgissa, jossa on myös useita tärkeitä Euroopan Unionin hallintorakennuksia, mutta mikä tärkeintä, aivan ihana sympaattinen Itä-Ranskalainen tunnelma ja suloisia rakennuksia.

Vierailimme muun muassa La Petit France alueella, jossa näimme useita hurmaavia kortteleita kanaalien varrella.

Vierailimme myös Strasbourgin Notre-Dame katedraalissa, joka on Ranskan katedraaleista toiseksi korkein. Kellotorni yltää aina 100 metriin.

Kävimme myös tarkastamassa Unioni-rakennukset, mutta ne olivat perinteisiä toimistorakennuksia. Ei siis mitään kovin ihmeellistä. Tärkeämpää olisi päästä vierailemaan rakennuksien sisällä ja tutustua toimintaan.

Tältä se pytinki nyt sitten näytti.

Colmar

Sunnuntaina jatkoimme matkaa Strasbourgista Colmariin, joka osoittautui hyvin pieneksi kyläksi. Hurmaavan petit Venice- kierroksen jälkeen päädyimme lämmittelemään lelumuseoon, josta löytyikin hauskoja yksityiskohtia.

Lelumuseosta löytyi muun muassa barbie-nukeille sommiteltu Ranskan vallankumouksen aikaisen vaatetuksen kokoelma. Kuvassa Marié Antoinétte ja barbeja sekä Kenejä vallankumousvaatetuksessa.

Näin ihanalta näytti pikku Venetsiassa. Suosittelen vierailemaan!

Matkailu avartaa ja siksipä teen sitä mahdollisimman paljon!

Matkasuunnitelma:

15.-18.3. Berliini

23.3. Disneyland

30.-31.3 Mont Sant Michel, Honfleur ja Etretat

6.-7.4. Pariisi 

Salut et à la prochaine fois!

Heippa,

Lillessä paistaa aurinko. +10 asteen lämpö houkutteli meidät syömään kampuksen piha-alueelle lounasta luennon jälkeen. Kevät etenee vauhdilla, ja vaikka väki varoittelee kovasti, että takapakkia tullaan ottamaan, rohkenin jo vaihtaa talvitakin kevättakkiin.

Vaihtoaika kuluu pelottavan nopeasti. Tuntuu kuin olisin vasta tullut Ranskaan ja aikaa on yht´äkkiä kulunut jo 6 viikkoa. 10 viikkoa vielä jäljellä ja aion ottaa ajasta kaiken ilon irti.

Aloitin varsinaiset opintoni vasta tällä viikolla, eikä opintokokonaisuutta ainakaan tuntimäärällä ole pilattu. Tavoitteenani on suorittaa neljä kurssia Lille2 yliopistossa 3 vuotta taloutta opiskelevien kanssa. Management Accounting, Personal Finance, Culture and Marketing ja Financial Accounting. Itsehän en varsinaisesti lue taloutta, joten ennakko-odotukseni tieto-taidoistani ei olleet kovin korkeat. Ensimmäisten tuntien perusteella uskon kuitenkin selvitytyväni melko helposti kursseista. Osasyynä tähän on varmasti myös se, että kurssit ovat englanninkieliset.

Talouden opintojen lisäksi opintokokonaisuuteen kuuluu myös ranskan kurssi, jonne osallistumme kahtena iltana viikossa, sekä kulttuuria-ja urheilua (Chouette!).

Olen huomannut, että korkeakoulukulttuuri poikkeaa kotimaan tiedekunnan menetelmistä yllättävän paljon. Luennot käsittelevät äärimmäisen kiinnostavia aiheita, mutta täällä luennoitsijat yksinkertaistavat asioita ja tekevät asioista turhan musta-valkoisia.

Selvä ero on myös siinä, minkälainen arvostus opiskelijoita kohtaan on. Täällä luennoitsijat saattavat saapua vartin myöhässä ja todeta sen kuuluvan yliopiston tapoihin. Myös puhetyyli opiskelijoita kohtaan ei ole kohteliain mahdollisin ja ensimmäisellä luennolla hätkähdinkin todella kun luennoitsija aloitti luennon moittimalla yhtä opiskelijaa kaikkien kuullen. Voi olla, että minulla on sattunut hieman huono tuuri, tai kielellisien kulttuurierojen takia en täysin ymmärrä kaikkia tarkoitusperiä, mutta ensivaikutelma ei ole erityisen lämminhenkinen.

On huikeaa huomata, miten nopeasti sitä tutustuu uusiin ihmisiin kun lähtee pois perintestä elinympäristöstään. Tuttavapiirini on saanut lisäystä muun muassa Puolasta, Ruotsista, Kiinasta, Kanadasta, Brasiliasta, Perusta, Marokosta, Italiasta, Espanjasta,Kreikasta, Vietnamista, Romaniasta, Meksikosta, Saksasta ja varmasti useista muistakin maista, jotka unohdan tässä mainita. On ollut suunnattoman mielenkiintoista keskustella esimerkiksi uskonnollisista perinteistä marokkolaisen muslimin kanssa, Euroopan talouskriisistä espanjalaisten ja kreikkalaisten kanssa ja huomata miten usealla tavalla sitä voikaan toista ihmistä tervehtiä. Ranskalainen poskisuudelma on tyypillisin tervehdysmuoto erityisesti ranskalaisten ystävien kesken, mutta pohjoisesta saapuvien kavereiden kesken tervehdimme meille tutummalla tavalla halaten.

Nyt tanssitunnille ja lenkille! Terveisiä talviseen Suomeen, toivottavasti kevätsää siirtyy myös sinnepäin täältä Länsi-Euroopasta.

ps. Päivittelen Strasbourgista ja Colmarista retkiterveisiä piakkoin!