Sataa...

Sää ei ole ollut ensimmäisen viikon aikana erityisen ihastuttava. Tämän hetkinen ilmasto muistuttaa melko paljon suomalaista loskalokakuuta, joka ei ehkä ole suosikkivuodenaikani. Viime päivät ovat olleet melko rauhallisia, flunssa otti erävoiton ja pakotti tutkailemaan karttoja ja nettiä sängyn pohjalta käsin. Eipä siis haittaa, vaikka sää onkin ollut kurja.

Tänään en jaksa enää roikkua huoneessani nenäliinojen keskellä, joten lähden ESN järjestämään valokuvausralliin Lillen keskustaan, tarkoituksena on ilmeisesti katsella kaupungin nähtävyyksiä ja napata valokuvia. Kameran jätin valitettavasti kotipuoleen, mutta kännykän huikealla linssillä varustettu megapikselimonsteri saa kelvata. Lillessä on huikean kauniita rakennuksia ja olen yllättynyt miten suuri vanha-Lille onkaan. Kauniita rakennuksia löytyy paljon, ja erityisesti kesällä paikka on varmasti todella upea.

Ensi viikolla ajattelimme lähteä Natalien kanssa katsomaan Amsterdamia. Bussilla edestakainen matka tulee kustantamaan hurjat 18€, joten rahaa jää paljon myös paikalliseen kulttuuriin tutustumiseen.

Olen edelleen todella ihastunut Lillessä paikallisten ihmisten auttavaisuuteen ja lämminhenkisyyteen. Aluksi kummalliseta tuntunut kohtelias puhetyyli alkaa kuulostaa luontevalta, enkä enää hätkähdä kun kassatyöntekijä kutsuu minua Madameksi tai Mademoiselleksi.

Ranskan puhuminen tuottaa vielä paljon päänvaivaa. Mutta kuten ranskan kurssin opettajakin minua ystävällisesti muistutti, oikotietä oppimiseen ei ole. Varsinkaan, jos papattaa koko ajan englanniksi. Tu dois essayer! Onneksi useat kurssikaverini ovat päättäväisesti pitäneet kiinni ranskan kielellä puhumisesta, joten olen saanut englanniksi kääntämisestä ystävällisiä tuomitsevia katseita.

Viime viikon ranskan kurssilla saimme tehtäväksi esitellä oman maamme kulttuuria. Vaihtarikurssikaverini olivat sympaattisen innostuneita kuulemaan suomalaisista perinteistä, esittellessäni suomalaista talviurheilu- ja ruokakulttuuria. Avantouinti ja talvella polkupyöräileminen herättivät naurun tyrskähdyksiä luokassa.

Lupasin viedä seuraavalle kerralle maisteltavaksi salmiakkia. Lohdutin italialaisia etukäteen kertomalla, että Berlusconi on jo lytännyt suomalaisen ruokakulttuurin, joten ei olisi vaarallista vaikka salmiakki ei heille maistuisikaan.

Katsoimme viime viikolla Ranskassa äärimmäisen suositun elokuvan: Bienvenue chez les Ch´tis, jossa tärkeässä osassa on täällä Nord-Pas-de-Calaisin alueella käytettävä Ch´tin murre, tässä elokuvan traileri ja pieni maistiainen Ch´tin murteesta.

Ääää?

Mahtavaa viikon alkua kaikille!